maanantai 30. lokakuuta 2017

Täyttääkö Suomi koskaan 200 vuotta?

Suomi 100-juhlavuosi herättää ajatuksia ja tekoja. Suklaalevyistä ja ostoskasseista lähtien tämä näkyy joka puolella. Ja hyvä niin. 100-vuotiasta isänmaata on syytäkin juhlia, näkyvästi, isänmaata arvostaen.

Minun pienen mieleni vetää aina nöyräksi ajatus siitä, miten meitä aiemmat sukupolvet ovat taistelleet ja työskenneleet sen puolesta, mitä meillä nyt on. Oma kieli, oma kulttuuri, oma vapaus. Ainakin periaatteessa.

Kun menemme tästä 100 vuotta eteenpäin, mitä meillä on? Mieti hetki, millaisessa maassa haluat juuri sinun lastesi ja lapsenlapsesi elävän. Minulle se on ollut pitkän aikaa jo selvää. Rakastan tätä maata ja haluan, että myös jälkipolveni 100 vuoden päästä rakastavat tätä näin, kun he juhlivat Suomi 200-juhlavuotta.

Haluan, että heillä on oma kieli. Oma kulttuuri, oma uskonto. Haluan, että suvivirsi soi kevätjuhlissa. Haluan, että he tuntevat olevansa turvassa, sellaisessa turvassa, missä itse tunsin olevani, kun Muhoksella juoksin auringonkukkapelloilla, onnellisena pienenä mukulana. Haluan heille vapauden päättää omista asioistaan, siitä, mihin rahat menevät, kuka niistä päättää. Haluan demokratian toimivan.

Haluan, että siihen mennessä EU on hajonnut pienimmän haitan periaatteella. Ja esimerkiksi täällä voi kylvää kesantopeltoon auringonkukkia ihmisten iloksi. Tiesittekö, että ennen loppukesäisin sai käydä poimimassa vapaasti esimerkiksi auringonkukkia pellolta, jonne joku oli niitä kylvänyt. Kunnes EU päätti, ettei niitä voi kasvattaa vapaasti poimittaviksi, koska jossain päin EU:ta joku ehkä tienaa elantonsa myymällä niitä. En ole koskaan päässyt äänestämään EU-jäsenyydestä. Olen kuitenkin joutunut kärsimään monista EU:n mukanaan tuomista haitoista.

Haluan, että lapsenlapseni voivat ylpeydellä sanoa olevansa suomalaisia, katsoa ympärillensä ja nähdä sen suomalaisen yhteenkuuluvuuden, sen sisun ja tahdonvoiman, mikä meidän pienessä kansassa kytee syvällä.

Haluan rakentaa tätä maata omalta osaltani, omalla vahtivuorollani niin, että siitä tulee lapsilleni parempi kuin se oli silloin kun minä synnyin. Aion tehdä kaikkeni, jotta voin omalta osaltani jättää jälkeeni maan ja kansan, joka voi hyvin, on turvassa ja saa elää tässä maassa.

Aion taistella tämän valtion puolesta. Aion taistella tämän kansan, tämän kielen, tämän kulttuurin puolesta. Suomalaisuudesta en luovu, enkä aio luopua mistään, mikä meistä suomalaisia tekee.

Rakastan tätä maata. Sen luontoa, sen lippua, sen kansaa.


2 kommenttia:

  1. Mielenkiinnosta kyselen, että mihin tuo väite auringonkukkien kasvatusrajoituksesta mahtaa perustua?

    VastaaPoista
  2. Haluaisin todella lukea perustelut väitteellesi että EU olisi kieltänyt auringonkukkien keräämisen pellolta tai että sitä ainakaan noudatettaisiin? Monissa kaupungeissakin on nimenomaan maisemapeltoja jonne on kylvetty erilaisia kukkia (mm. auringonkukkaa) sillä ajatuksella että ihmiset saavat niitä käydä poimimassa.

    VastaaPoista